Month: July 2016 (page 1 of 2)

Reissussa Jamaikalla: Blue Mountain Hike

Jamaica Blue Mountain Hiking

Ellei mulla muistikuvat ihan totaalisesti petä, oli vaellus Blue Mountainille mun Jamaikan bucket listillä jo oikeastaan ennen kuin mua olis edes valittu sinne. Hakemusta täyttäessä piti äkkiä selvittää edes jotain tietoa mahdollisesta kohteesta, ja muistan, kuinka joltain turismisivulta bongasin maininnan vuoresta. Sinne oli siis päästävä ja vaikka koulukavereiden kanssa oli kevään aikana vähän puhetta vaellusretkestä, ei se koskaan edennyt toteutukseen asti ja lopulta se valikoitui yhdeksi kohteeksi Magdan Jamaika-visiitin ajalle.

Jamaica Blue Mountain by night
Jamaica Blue Mountain Peak

Me lähettiin vuorille Kingstonista käsin: parilla bussilla ensin Mavis Bankiin ja sieltä meidän majatalon isäntä tuli hakemaan vähän jykevämmällä autolla. Bussimatka mentiin jo kapeita kiemurtelevia vuoristoteitä ja loppumatkasta tie oli kyllä sellanen bumpy ride, ettei siellä millään pikkuautolla olis todellakaan pärjännyt.

Iltapäivällä saatiin esittely kahvitilalla (siitä juttua ens viikolla!) ja illalla rankkasade pääsi yllättämään sen verran, että ehdittiin jo huolestua, päästäänkö ollenkaan vaeltamaan. “Päiväunien” jälkeen sade kuitenkin loppui kuin jostain Potterin sauvan heilahduksesta ja yhden jälkeen yöllä sää oli jo mitä mainioin.

Vaellettiin siis reilut kolme tuntia Blue Mountain -vuoren huipulle pilkkopimeässä yössä. Edettiin taskulampun valossa meidän oppaan kanssa ja vaikka välistä näkyi upeasti Kingstonin valot, niin loppua kohden se pimeys alkoi jo vähän tympimään. Kuvasaldo ja -laatu tolta yölliseltä osuudelta on sen verran onneton, että parempi kun ovat kollaasimuodossa…

Jamaica Blue Mountain foggy
Jamaica Blue Mountain plants

Reitti vuoren huipulle oli yllättävän helppokulkuista, verrattuna esimerkiksi Lover´s Leapin tai Great Pedro Bluffin vaellukseen edellisillä viikoilla. 2256 kilometrin korkeuteen nousu ei kuitenkaan tapahdu ihan hetkessä, eli siinä mielessä tietysti paljon uuvuttavampi setti. Päivä alkoi avartaa juuri ennen huipulle pääsyä ja paikallisten varoitteluista huolimatta odotettiin upeita näköaloja. Tuolta huhutaan näkyvän jopa Kubaan asti, mutta siihen vaaditaan kyllä ihan äärimmäisen kirkasta säätä. Veikkaan, että tarpeeksi kirkasta on noin kahtena päivänä vuodessa. Kyllähän se tiedettiin, että yleensä vuorilla on mieletön usva, mutta kai sitä silti elätteli toivoa upeasta auringonnoususta Havannan rantoja ihaillen. Tosin, jos lähdetään siitä, että Havannan kaupunki on ensinnäkin ihan väärällä puolella saarta, niin lähtökohdat näille kuvitelmille ei ehkä olleet kovin hyvät alun alkajenkaan.

Pienen lepohetken jälkeen lähdettiin kuitenkin kulkemaan vuorta alaspäin ja pikkuhiljaa maisemat alkoi avautua ihan uudella tavalla. Oli oikeastaan aika siistiä, että oltiin vaellettu ylös pimeällä ja alas tullessa oli täysi yllätys, mitä seuraavan kaarron takana näkyisi. Valokuvat ei tee minkäänlaista oikeutta niille näkymille, se täytyy sanoa.

Jossain vaiheessa vaellusta tuntui taas siltä, että ei tässä oo mitään järkeä. Hullujen hommaa. Miksi lomalla pitää rehkiä niin hemmetisti? Mutta sitten taas, majatalolle päästessä oli taas aika voittajafiilis ja tieto siitä, että jaksaa vaeltaa kahdeksan tuntia lähes putkeen, tuntui yllättävän hyvältä :) Uudelleen en ehkä lähtisi, mutta oli se aika siisti kokemus!

Jamaica Blue Mountain selfie
Jamaica Blue Mountain Hiking View

Vikassa kuvassa näkyy meidän majatalo Jay´s Guest House. Meidän aikataulu oli sen verran tiukka, että oltiin siellä vaan tuo yksi yö (eli oikeastaan se vaellusta edeltävä ilta ja seuraava aamupäivä), mutta vuorilla olis ollut kyllä kiva hengata enemmänkin. Tän paikan sijainti oli aika passeli, sillä huipulle pääsi vaeltamaan ihan kotiovelta. Monet huippuvaellusta mainostavat majatalot kun lopulta osottautui olevan esimerkiksi 1,5 tunnin ajomatkan päässä. Varsinaisen vaellusreitin alkuun on kuitenkin tuoltakin matkaa vielä muutama kilsa sitä kuoppaista vuoristotietä, mikä oli aamulla palatessa varsinainen tuskien taival. Pari hostellia/majataloa nähtiin vielä vähän lähempänä vaelluspolkua, joten kannattaa tsekata noi sijainnit huolella, jos huipulle halajaa.

Onko siellä ruudun toisella puolella innokkaita vaeltajia? Lähtisitkö valloittamaan vuoren huippua, vai riittäiskö joku lyhyempi luontopolku?

P.S. Jos satut tuonne joskus vaeltamaan, niiin yksi varoituksen sana: Siellä huipulla on ihan hemmetin kylmä! Myös kesällä. Eli extra kerroksia reppuun ihan reippaasti. Itellä oli varustuksena vaeltaessa pitkähihainen ohut juoksupaita ja ylös tullessa lisäsin hupparin ja tuulitakin ja olin silti aivan jääkalikkana…

ENGLISH:

Back in May Magda and I decided to hike up to the Blue Mountain Peak (2256m). Took about 3,5 hours to get there in the middle of the night and then another 3,5 to get back and actually seeing the awesome view. Freaking cold up there on top of the mountain! And foggy too…

Miami by bike

Miami by bike beach5

Lenkkeilin eilen illalla Mustikkamaan ympäri, ja siinä uimarannan kohdalla jäin miettimään, että miksi meidän Suomi-rannat harvemmin näyttää yhtä kutsuvilta, kuin oma kotibiitsi Jamaikalla tai vaikkapa Miami Beachin maili toisensa jälkeen jatkuva ranta värikkäine hengenpelastuskoppeineen. Siitäpä tajusinkin, ettei täällä blogin puolella oo vielä näkynyt oikeen mitään Jenkkireissun kuvia. Korjataan siis virhe saman tie, ja palataan ajassa melkein kaksi kuukautta taaksepäin toukokuun loppuun, jolloin jätin Jamaikan taakse ja lensin viikoksi Miamiin.

 

Miami by bike selfie1
Miami by bike beach1

Majailin suurimman osan Miamin viikosta hostellissa Miami Beachilla (Freehand Miami oli superihana, mut valitettavasti ihan buukattu Memorial Weekendin takia ja parin yön jälkeen jouduin vaihtamaan majaa. Miami Beach International sen sijaan oli täysin keskinkertainen, mutta kelpasi sekin paremman puutteessa.) ja heti ekana päivänä päätin vuokrata pyörän ja lähteä tutkimusmatkalla rannan boardwalkille. Pyörävuokraamoja tuntui tuolta löytyvän vaikka millä mitalla, mutta päädyin kuitenkin vuorokauden CityBiken vuokraamiseen.

CityBiken ehdoton plussa oli mahdollisuus jättää se mihin tahansa CityBiken pyörätelineeseen, kävellä vähän ympäriinsä ja pistäytyä kauppoihin ja ravintoloihin, ja napata taas seuraavasta eteen tulevasta telineestä pyörä matkaan. Puhelimeen sai ladattua sovelluksen, joka aina näytti lähimmät telineet ja vapaiden pyörien määrän.

 

Miami by bike boardwalk
Miami by bike beach2
Miami by bike beach3

 

Siellä sitten huristelin pitkin boardwalkia sinisellä menopelilläni. Väistelin vastaantulevia ja pysähtelin minuutin välein ottamaan kuvia erilaisista hengenpelastajien kopeista ja tietty napsimaan selfieitä. Tolloin jatkuva pääsy hiekkarannoille oli vielä niin tuoreessa muistissa, ettei mulla ollut oikein mitään intressejä jäädä rantsuun makoilemaan, vaan mieluummin porhalsin ympäriinsä maisemia ihastellen.

Miami by bike Ocean Drive
Miami by bike selfie 2
Miami by bike beach6

Pyörällä pääsee hyvin liikkumaan paikasta toiseen ihan pyöräkaistojakin pitkin ja suosittelen kyllä ehdottomasti pikku ajelua, jos Miamiin satut eksymään. Siinä ehtii nähdä niin paljon enemmän kun kävellessä, mutta voi kuitenkin pysähdellä vapaammin kun bussilla körötellessä. Mun vuorokausivuokra osoittautui lopulta loistavaksi valinnaksi, koska aikaa oli jäljellä vielä seuraavana aamupäivänä ja ehdin ajella omalta hostellilta jostain Miami Beachin keskikohdilta South Beachille ja hetkeksi biitsille hengailemaan, ennen kuin treffasin siellä päin majailevan Noralynin ja lähdettiin tsekkaamaan Wynwood Wallsit.

Miami by bike beach7
Miami by bike lane
Miami by bike island view

Vaikka Miamissa olikin tosi hauskaa ja ranta- ja kaupunkikohteen yhdistelmä on aika bueno, ei kaupunki kuitenkaan tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta tai jättänyt mitään valtavaa “pakko päästä takaisin” -fiilistä. Onhan tuolla ihanan lämmintä ja valtava ranta, palmupuita siellä sun täällä ja vaikka mitä ihanaa, mutta ehkä se ei Jamaikan jälkeen oikein tuntunut niin kamalan spesiaalilta. Toisaalta Miami toimi hyvänä välietappina Jamaikan ja kotisuomen välillä, sellainen sopiva Karibian ja Yhdysvaltojen sekamelska.

 Miami ei siis varsinaisesti houkuttele palaamaan, mutta sen sijaan länsirannikolle mulla on ihan kamala hinku uudelleen ja haaveilen jo kunnon road tripistä Highway 1:stä pitkin San Franciscosta alaspäin… Maybe someday. (Ja sieltä Losin suunnaltakin on tulossa kuvapläjäyksiä, mutta sitä ennen olis vuorossa vielä ainakin Key Westin ja Fort Lauderdalen seikkailut Floridan puolella.)

Miami by bike south beach
Miami by bike Whole Foods

Onko siellä ruudun toisella puolella Miamin konkareita, tai houkuttaisko paikka matkakohteena?

ENGLISH:

Miami Beach is best explored by bike! I chose the CityBike, since you can leave it to any bike stop, walk around, and just check out another bike from the next stop. Cruising along the boardwalk was a blast! 

Lammassaari & Kuusiluoto

Lammassaari Kuusiluoto pitkospuut

“Kesäyössä, vaeltaa, Lammassaareen pitkospuin.”

Ei ollut yö, vaan alkuilta, kun tänään vaellettiin Lammassaareen pitkospuita pitkin. Iltakävelyt on yks sellanen asia, jota vähän ehti tulla ikävä Jamaikalla. Siellä ei pimeän jälkeen enää ihan hirveästi voinut ulkona liikuskella ja aurinkokin laski jo ennen seiskan aikaan. Eikä kävely muutenkaan ollut siellä kovin suuressa huudossa: kaverit piti hulluna, jos kerroin kävelleeni keskustasta kotiin ja koululta kävellessä keskimäärin joka toisesta autosta aina kyseltiin, että onko kaikki hyvin…

Tänään Essy ja Vilmis tuli tänne mun huudeille ja vietiin Vilmis ekaa kertaa Lammassaareen retkeilemään. Oon aivan onnessani täällä Arabiassa, kun keskusta on suhteellisen lähellä ja heti takapihalta avautuu kunnon lenkkimaastot ja näitä luontoretkipaikkojakin on vaikka millä mitalla ihan lähimailla. Bucket lista vaan pitenee päivä päivältä, kun tulee uusia paikkoja mieleen.

Lammassaari Kuusiluoto lampaat 2
Lammassaari Kuusiluoto lampaat 3

Lammassaaressa on tullut käytyä monen monta kertaa, mutta Kuusiluodon puolelle en ollut koskaan eksynyt. En oikeastaan edes tiennyt koko saaren olemassa olosta ennen tätä kesää, joten olihan sinne päästävä heti vuoden ensimmäisellä Lammassaari-retkellä. Lammassaaren länsipuolelta lähtee vielä toiset pitkospuut kohti Kuusiluotoa, jossa pääsee hengaileman söpöjen lampaiden kanssa. Jos siis lampaiden paijaus ja maalaismaisemat keskellä kaupunkia innostaa, niin suunnatkaa kohti Lammassaarta ja Kuusiluotoa!

Lammassaari Kuusiluoto lampaat1

ENGLISH:

Loving the evening strolls with my friends. Today we went to this little island in Helsinki to see the sheep who live there. Awesome how the nature is so close to the city here, don’t you think? 

Older posts

© 2017 Miffa´s

Theme by Anders NorenUp ↑